Elämäni toistaiseksi pisin vuosi oli varmaankin 1993, kun odotin täysi-ikäiseksi tulemista. Jotenkin oli niiiin vaikea odottaa sitä että täyttäisi 18 - ja sitten kun täytti, se ei tuntunutkaan juuri miltään. Baarissakin oli jo pitänyt pystyä käymään, aiemmin täysi-ikäistyneiden kavereiden kanssa. Oli pitänyt ahnehtia "hienoja" täysi-ikäisten asioita niin, että kun syntymäpäivä viimein koitti, ei se yksi synttäridrinkki baarissa niin kovin mahtavalta tuntunutkaan.

Vuosi oli pitkä myös siksi, että 17-vuotiaana elelin aivan ihmeellisessä välitilassa - ei vielä huolta huomisesta, työpaikoista, opinnoista (lukio nyt meni siinä sivussa), vakavista parisuhteista tai sellaisista. Se vuosi oltiin vaan ja hengailtiin. Lapsuudenkoti ja lapsuus alkoi jäädä taakse, mutta vielä ei tarvinnut olla aikuinenkaan. Paitsi paperilla. 

Sen jälkeen aika onkin viuhunut. Hieman se hidasti kulkuaan yliopistovuosina - taas oli hieman aikaa hengailla akateemisen vapauden siipien suojissa. Happy times! Rahaa ei ollut mutta en muista että sitä olisin paljoa surrut. Rakkaus oli löytynyt ja aina oli varaa yhteen kotipitsaan kuukaudessa, loppukuu sitten syötiinkin vaatimattomammin. En osannut kaivata shoppailua tai matkustelua - en oikeastaan edes tiennyt kummastakaan mitään. Elämä oli tenttejä ja kaveriporukassa pyörimistä. Juhannuksia vietettiin kirkkoveneellä Oulujokea soutaen, jonkun mökillä hilluen tai koko porukalla purjehtien - ei ollut vielä tarve miettiä, mihin potat ja vaipat mahtuisivat, kun pakattiin!

Siinä missä työ toi elämään uusia asioita ja mahdollisuuksia, niinkuin matkustelu ja shoppailu, se myös vei paljon. Aikaa, nimittäin. Ei enää loppumattomia kesä- tai joululomia, ei huolettomia valvottuja öitä. Ei spontaaneja reissuja tai juhlia kaveriporukalla - kerrankin vuodessa koko porukalla tapaaminen vaatii tarkkaa kalenterien tutkailua ja neuvottelua. Onneksi se työstä saatu palkka mahdollisti myös vanhan rakkaan harrastuksen aloittamisen uudelleen - mikä toi uusia ystäviäkin.

Hiljattain pussitin vauvanruokaa pakastamista varten, ja kirjottaessani pussin päälle päiväystä huomasin, että oli 10-vuotiskihlajaispäivämme. Huvittuneena lähetin viestin leikkipuistoon iSille ja sain takaisin yhtä huvittuneet vuosipäiväonnittelut. Romanttista! :D

Ehkäpä ehdimme pysähtyä viettämään 5-vuotishääpäiväämme muutaman viikon päästä. Jos vaikka vain hengailtaisiin ja valvottaisiin!