Piti ottaa kynä käteen pitkästä aikaa ja kirjoittaa, kun on ollut niin mukavat fiilikset viime viikkoina. Ei, mitään ihmeempää uutta ei ole tapahtunut, joten en osaa selittää hyviä fiilareita, mutta nautin niistä kyllä! Taustaksi ehkä voisi todeta, että keväällä oli välillä jo aika leipiintyneet fiilikset tähän kotiäitinä olemiseen - jotenkin, kun pääsi jo kuopuksen vauvavaiheen jälkeen menemään enemmän omiin juttuihin, alkoi niistä paluu arkeen tuntua välillä todella työläältä. Siihen päälle vetiset ja loskaiset kelit kuravaaterumbineen, huhhei...

Ehkä se on tämä kesä ja valo, en tiedä, mutta viimeisen n. kuukauden olen kyllä enimmäkseen nauttinut! Joo, en ihan joka hetki ;), mutta ero parin kuukauden takaiseen on suuri. Ihme sinänsä, koska päiväni ovat nykyisin pidemmät, kun iSi paahtaa töissä ja raksahommissa (ei sentään vasara kädessä itse, mutta kaikenlaista hankittavaa ja kilpailutettavaa sekä suunnitelmien viilaamista on riittänyt). Teen kotityötkin nykyään lähes kokonaan yksin. Silti olen jaksanut paljon paremmin nyt, ja välillä oikein todella nauttinut noiden viikareiden kanssa olemisesta. Kakkonenkin on alkanut puhelemaan ja poikien ikäero tuntuu pienenevän päivä päivältä. Toki joka päivä tapellaan, mutta myös leikitään hienosti yhdessä. Nauran monta kertaa päivässä ääneen tai sitten hiljaa partaani, kun veljekset koheltavat ja juttelevat keskenään. Nautin heidän erilaisuudestaan, sekin kai auttaa minua viihtymään tässä hommassa paremmin, kun kummankin kanssa on erilaiset haasteet ja toisaalta eri asiat sitten helppoja. Osaa arvostaa kummankin naperon hyviä puolia, kun on nähnyt kolikon kääntöpuolen usein toisessa veljeksessä!

Esikoinen on harkitsevainen, jopa arka. Hän taipuu yleensä suhteellisen helposti komennettaessa, menee edelleen kiltisti päiväunille vaikka on pian 3,5 -vuotias, eikä koskaan karkaa tai tee mitään kovin huimapäistä pysähtymättä miettimään tai kysymään äidiltä ensin. Hän on hyvin pieniruokainen, nirso ja epäluuloinen lähes kaiken ruuan suhteen, ja kasvisten sisällyttäminen hänen ruokavalioonsa tuntuu usein turhauttavan vaikealta. Potalla hän oppi käymään alle vuoden ikäisenä, sen jälkeen ei tarvinut kakkapyllyä pestä. Hän miettii syntyjä syviä, kuten milloin ihminen kuolee ja miten. Milloin äiti kuolee? Meinaa mennä sormi suuhun vastauksia miettiessä.

Kuopus on huimapäinen, rohkea, eikä ujostele mitään eikä ketään. Hän karkaa ulkoillessa heti lähimmän kulman tai pusikon taakse aiheuttaen äidilleen ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Hän kiipeä AIVAN kaikkialle, jos ei muulla niin tahdonvoimalla! Häntäkin voi toki komentaa, mutta harhauttaminen ja lahjominen tuottaa todennäköisemmin tuloksia - ainakin nopeammin ja vähemmällä huudolla... Nukkumaan hänkin onneksi toistaiseksi menee suuremmitta seremonioitta - mutta valmistaudun henkisesti jo siihen, että kun hän vähän vielä kasvaa, ongelmia lienee tiedossa ;) Syömisessä hänen kanssaan pääsee helpolla. Kaikki käy, ja ruoka menee alas syöttämättä, koska hän päätti jo reilun vuoden ikäisenä että minä ITTE. Vuorokäsin, lusikalla ja nyrkillä, sapuska yleensä katoaa lautaselta ennen kuin isoveli on saanut ensimmäistäkään lusikallista alas. Potalla istuminen on enimmäkseen tylsää - tai voi siellä ehkä siinä tapauksessa viihtyä (huom. turhaan, asiat tehdään sitten myöhemmin vaippaan) että äiti viihdyttää esimerkiksi kirjaa lukemalla.

Esikoinen tykkää enemmän isistä, se on äidille tehty selväksi. On äitikin kuulemma ihan OK, sillon kun isi ei ole kotona. Onneksi äitikin saa kuitenkin spontaaneja hellyydenosoituksia yhä enemmän ja enemmän myös isommaltaan. Pienempi taas osaa jo sanallisestikin ilmaista olevansa "äätin pooka". Ja pussaa suu avoinna ja rutistaa lujaaaaa. Ja juoksee taas.

Viimeisen kuukauden aikana ollaan tehty eka kertaa monia asioita. En tiedä miksi, mutta tuntui jotenkin etuoikeutetulta päästä ensimmäisenä jonkun elämässä näyttämään, miten puhalluskukka puhalletaan, miten haavaheinällä vihelletään, ja kuinka saippuakuplia tehdään! Hetken ajan äiti oli suuri tietäjä ja taikuri. 

Juuri nyt ei ole yhtään ikävä "oikeisiin töihin"! Kysykää uudestaan syksyllä ;)

Hauskaa juhannusta!