Lupaan: kirjoitan seuraavan kirjoitukseni oikein huonolla hetkellä: Kun ketuttaa, pinna on kireällä eikä mikään suju! Alan jo ällöttää itseänikin hyväntuulisuudessani.

Mutta tällä kertaa vielä hehkutan! Syksy on täällä :) Joku tietty ruuvi minulta on aina puuttunut, kun olen tykännyt syksystä jo lapsena. Muistan, kuinka kaikki voivottelivat kesän loppumista ja koulun alkamista, ja minä en malttanut millään odottaa sitä! Syksy edustaa minulle raikkautta ja jotakin uutta - joskus se oli uusi koulureppu tai oppiaine, nykyään ehkä enemmänkin uusi (tai uudestaan löytynyt) innostus liikkumiseen, ulkoiluun ja esimerkiksi ratsastustaidon kehittämiseen.

Myös kesän aikatauluttomuus jää taakse - ihmiset palailevat töihinsä ja viikonloput saavat jälleen merkityksen. Kalenteri alkaa täyttyä hauskoista hetkistä ja retkistä, joita odottaa ja jotka tuovat valoa pimeneviin päiviin. Saamme ehkä järjestettyä bileet kaveriporukalla, ja mökkireissun tyttöjen kesken. Arkikin on täällä - iSi on töissä ja nykyään raksallakin, joten kotiäidin päivätkin ovat pidempiä, mutta en kehtaa paljoa valittaa. Sen verran helposti pääsen kuitenkin myös harrastamaan, kiitos isovanhempien ja iSinkin, joka venyttää aikaansa parhaansa mukaan myös lapsosille ja minulle.

Hiukkasen minäkin pääsin pätemään muualla kuin lieden ääressä tuossa iltana eräänä, kun tartuin maalisutiin ja maalasin aitamme - projekti joka oli seissyt kesäkuusta saakka. Ihan mukavaa "omaa aikaa" sekin oli, kunhan ensin sain sormen pois suusta ja maalipurkin auki ;)! Hyvä iSi, kun ehdotti tällaista roolinvaihdosta ja iltapuurotteli sillä välin poikia sisällä.

Onhan niitä tuhruisempiakin päiviä. Kyllä, tiuskin lapsille ja ei, meillä ei tosiaankaan ole aina kovin siistiä. Ruoanlaitossakaan en aina onnistu ja iSillekin tulee joskus naristua pitkistä päivistä. Ja tiedän, että syksy tulee olemaan pitkä ja pimeä - jotenkin en vaan osaa masentua siitä vielä - ja kohtahan se on jo joulu ;)!