Sieltä se hiipii. Joulu. Pikkuisissa hetkissä. Välillä karkaa vielä kauas, mutta sieltä se saapuu kuitenkin.

Ensimmäinen tuikahdus tuli perjantaiaamuna lähikaupan pihalla. Otsani hiessä olin poikien kanssa selvinnyt kaupasta ulos, kun huomasin pihalla vanhan naisen myymässä itse tekemiään himmeleitä ja ovikransseja. Ostin kauniin kranssin jonka hän oli edellisenä päivänä punonut puolukan varvuista ryhmyisillä käsillään. Se oli niin kaunis! Jutustelimme hetken niitä näitä, ja lähtiessäni hän katsoi harmailla, viisailla silmillään suoraan silmiini ja sanoi lämpimällä äänellään "...ja oikein hyvää joulua."

Toisen kerran joulu pilkahti sydämessä samana iltana, kun kävin kuuntelemassa Johanna Iivanaista kirkkokonsertissa, jonka ohjelmistoon kuului joululauluja ja muita kauniita sävelmiä. Iivanaisen ääni on enkelimäisen kaunis. Kuulin ensimmäistä kertaa kauniin kappaleen My Grown Up Christmas List, ja tulin niiiiin hyvälle tuulelle. Konsertin loppupuolella kyyneleet kihosivat silmiin Jouluyö, juhlayön aikana - viime jouluyö tuli elävästi mieleeni ja tuokin ikiaikainen kappale kuulosti yhtäkkiä aivan uudelta ja entistä kauniimmalta. Kaks vain valveil on puolisoa, lapsen herttaisen nukkuessa... Oma jouluihmeeni täyttää pian vuoden, mutta muistan elävästi sen pienen tuhisevan nyytin jonka kanssa vietin jouluyön vuosi sitten. Lopussa lauloimme vielä yhteen ääneen Maa on niin kaunis. Tänä vuonna joulukirkko taitaa jäädä välistä mutta tuo konsertti korvasi sen kyllä.

Jouluaattoni alkaa aamun sinisessä hämärässä (ja toivottavasti kovassa pakkasessa) hevosen selässä metsässä ystävän kanssa, ja päättyy omalla sohvalla, (toivottavasti oman kullan kainalossa) joulukuusen valoja ihaillen, väsyneenä mutta onnellisena. Ja siihen väliin mahtuu täysinäinen päivä läheisimpien seurassa.

Hyvää joulunodotusta kaikille!