Voi Äiti.

Olen kauhukseni huomannut että minusta on tullut Äiti. Nojoo siis, esikoinenhan on  jo 2,5 v ja nuorempikin puolivuotias, joten aikahan se kai on huomatakin - mutta tarkoitan että minusta on tullut ÄITI-IHIMINEN. Ja hyvää vauhtia myös Meijän Äiti. Siis muistutan koko ajan enemmän omaa äitiäni. Apuaa!

Kesän kauneimpina päivinä äiti-ihimisen mieli ei halaja rannalle ruskistumaan tai patiolle paahtumaan. Hän himoitsee omasta ajasta, jotta pääsisi puutarhalle kesäkukkia ostamaan tai säästökuoppaan ikkunanpesuvehkeitään päivittämään. Lapsenvahdin saadessaan hän käy sormet syyhyten pölyisten verhojen kimppuun, imuroi silmät kiiluen (ja pölyä pärskien) verholaudat ja takimmat verhonurkkaukset, pyykkää verhot, silittää ne, puunaa ikkunat ja ikkunanpielet sisältä ja ulkoa. Kesken silittämisen jostain syvältä äiti-ihimisen sisältä ulos livahtaa hyräily - joku vallaton iskelmä, jota hänen oma äitinsä on siivoillessaan hyräillyt jo vuosikymmeniä sitten! Yrittäessään tukahduttaa hyrinän äiti-ihiminen huomaa viihtyvänsä puuhassaan - vaikka tuleekin heti tilaisuuden tultua kauhistelemaan raatamistaan teatraalisesti muille äideille hiekkalaatikolla (ja toki myös aviomiehelle, aina on tilaa säälistä saadulle selkähieronnalle!)

Äiti-ihiminen huomaa äiteilevänsä myös muiden kuin lapsostensa kanssa. Osansa huolenpidosta alkavat saada aviomies ja ystävätkin. "Ootko syönyt? Eihän sua palele? Kerroppa mikä surettaa? Varovasti, älä kaadu!" Joskus äiti-ihiminen tuntee myös pienten halausten pyrkivän pintaan - paetkaa! Meijän Äitihän on se kuuluisa tunaroivien tarjoilijoiden halailija. Kun niitä käy niin sääliksi (kun ne ei saa tunnissa tuotua ruokaa maksavalle asiakkaalle).

Ehkä luonto on katsonut parhaaksi tämän metamorfoosin - jos pysyisin ikuisena patiopatsastelijana, kotiäitiys veisi varmaankin järjen. Sitäpaitsi elämä rikastuu myös kummasti, kun löytyy uusia vertaisryhmiä joiden kanssa jakaa arkeaan! :) Alan olla kuin kala vedessä niin siellä hiekkalaatikolla, sukulaistätien kanssa kesäkukista ja silittämisestä puhuessa, heppatyttöjen kanssa juorutessa kuin kartsalla kavereiden kanssa korkkareissa ja pikkumekossakin!

Mutta nyt kuuluu Äiiitiiiiii - lapset heräilevät, lasken kynäni ja kiiruhdan kyselemään pissattaako.